Ripeää

Oikeasti yläkerrassa on näyttänyt tältä jo viime lauantaista lähtien, tuli nyt vasta otettua kuvat. Sähkärit tulevat seuraavana putkittamaan (ja kytkevät samalla ilmastointiin virrat), sitten loput villat ja levyt seiniin. Ja sitten kattopaneelit, lattialämmitys ja lattialaudat ja onkin taas paklailun ja maalauksen vuoro! Yläkertaan tulee vahvempia värejä ja muutenkin vähän erilainen tunnelma kuin alakertaan. Vähän niinkuin vanhassa talossa, jonka yläkerta on rempattu.

Ison makkarin ovi ja porraskuilu

Vasemmalle tulee parisänky

Oikealle lipastoa ja ehkä joskus lukunurkka

Mukava näkymä tielle (ja naapuriin)

Aulaan tulee telkkari ja vuodesohva (ja ehkä ponikaappi)

Vaatekomeroa, pitäisi ottaa mitat ja suunnitella hyllyt

Pikkumakkari 1, tänne tulee vihreää

Piipun nurkkaan sohva

Pikkumakkari 2

Oranssinkeltaista ja punainen lattia

Yläkertaan

Yläkerrasta on pari päivää kuulunut sahauksen, vasaroinnin ja porakoneen ääniä. Kävinpä kurkkaamassa, seurauksena jälleen näitä raksarealistisia kuvia. Väliseinärunkoja siis syntyypi.

Pikkumakuuhuoneet

Iso makuuhuone

Yläkerta on samalla myös raksakamojen säilytysvarasto. Tuolta välilehdiltä voi pohjapiirrustuksesta katsoa, miten noiden pikkumakuuhuoneiden ovet tulevat, vinot seinät piipun takia. Ihan mukavasti lisätilaa (ja ennenkaikkea säilytystilaa) tulee yläkertaan. Ja raksaamisessa on vähemmän liikkuvia osia, kun ulkopuolista työvoimaa ei tarvita kuin sähkärien verran, ja putkaria lattialämmityksen kytkemiseen.

Kaneista

Moikka ja heippa Pyyhaasta! Ei ole ollut kirjoitteluintoa viime aikoina, eipä täällä mitään maata mullistavia muutoksiakaan ole tapahtunut. Välillä oli vähän viileämpää keliä, takka on osoittautunut ihan tosi hyväksi. Nyt tuntuu sulavan vähäkin lumi pois ja maalämpöä piti taas pistää pienemmälle.

Koskapa ei ole mitään varsinaista raksailun tai sisustuksen osalta esiteltävissä, voisin kertoa jotakin karvaisimmista talon asukkaista. Minulla on ollut kaneja pian 20 vuotta. En oikein itsekään tiedä, mikä niissä niin paljon kiinnostaa. Kauhean paljon niissä on työtä noin pieniksi eläimiksi. Vaativat lajitoverin seuraa, mutta sosiaalinen elämä ihmisasunnon kokoisessa tilassa ei ole ihan mutkatonta. Leikkuuttaa täytyy, elleivät kanit ole olemassa lisääntymistarkoituksessa. Sähköjohtojen piilotus on jo niin rutiinia, etten osaa sitä sen kummemmin ajatellakaan. Kalliita antiikkihuonekaluja tai muuten hampailta varjeltavaa ei voi pitää missään ulottuvilla, ja se ulottuvuus on välillä hämmentävän laajaa.

Oli miten oli, kanien keskinäisten puuhien seuraaminen on jännittävää. Kani elelee hyvällä hoidolla (mikäli sairaudet eivät iske) helposti kymmenvuotiaaksi, kääpiörotuiset pidempäänkin. Jos jaksaa panostaa kaniensa kanssa puuhailuun, niistä voi tulla hyvinkin kesyjä ja koiramaisia. Ja voihan kanien kanssa harrastaa vaikka estehyppyä, jos kiinnostaa!

Suurimmat terveysongelmat kaneilla liittyvät ruuansulatuselimistöön (hampaista sinne loppupäähän saakka) ja johtuvat vääränlaisesta ruokinnasta. Hyvä heinä on se pääasia, muu on aina täydennysravintoa. Jos jollakulla lukijalla herää asiasta kysyttävää, juttelen lisää oikein mielelläni tai lähetänpä vaikka ammattikoulun lopputyöni asiasta sähköpostilla ;)

Meillä asuu tällä hetkellä kaksi kanitusta. Olosuhteet eivät ole niille tällä hetkellä kovin ihanteelliset, joutuvat parat olemaan häkissä jaloitteluaikoja lukuunottamatta. Kunhan yläkerta on valmis, kanit saavat koko työhuoneen käyttöönsä. Meidän puput ovat kyllä tällä hetkellä hyvin haluttomia edes tutkimaan kämppää. En tiedä, mikä maiseman muutoksessa häiritsee. Eiköhän se siitä hiljalleen.

Typy on 9-vuotias risteytysnaaras, aikoinaan eläinkaupasta ostettu siskonsa kanssa, vanhalle urokselle kaveriksi. Typyn sisko Ronja jouduttiin lopettamaan reilu vuosi sitten kroonistuneen ylähengitystietulehduksen takia. Typyllä ei ole vaivoja ollut. Luonteeltaan Typy on aika topakka tapaus, mutta ei aggressiivinen. Typy ei pahemmin ihmisseurasta piittaa.

Roope on 5-vuotias kääpiöluppauros, tullut minulle pitovaikeuskodista. Roope on epäsiistein kani, jonka tiedän, alla olevassa kuvassakin istuu kompostiämpärissä... Roope rakastaa syömistä, mutta on hyvin herkkävatsainen. Tuoreyrtit ovat melkein ainoita tuoreita, joita voi antaa huoletta. Viljat eivät sovi Roopelle missään muodossa. Roope on luonteeltaan höntti, ei lainkaan pelokas, joskaan ei mikään sylikani sekään. Roope ehti olla puolisen vuotta yksin edellisessä kodissaan, ja unohti onnekkaasti siinä ajassa kaikki kanien keskinäiset käyttäytymissäännöt... Typy sai pitää pojalle kunnon käytöskoulun, ennenkuin Roope kelpasi asuinkumppaniksi.

Kanien lisäksi meillä asuu kolme gerbiiliherraa, niistä ehkä lisää joskus myöhemmin. Nyt on hakusessa gerbuille isommat asumukset, kun tilaakin on paremmin. Jos jollain on Pirkanmaalla vailla käyttöä isohko terraario tai vaikka vuotava akvaario, vinkatkaa!